Mieli / kevätmasennus

Aurinko paistaa ja ilmassa on kevättä. Kevät on iloista ja ihanaa aikaa. Täynnä uusia asioita ja mahdollisuuksia. Aina se ei kuitenkaan näin ole. Etä-äiti kirjoitti, kuinka vanha vieras asteli hänen luokseen kylään. Luin hänen tekstiään ja ajattelin, että onneksi minulla ei sentään tällä kertaa. Mutta sitten yksi epäonni johti toiseen, kolmanteen ja lähdettiin syöksykierteeseen. Alkaa tuntua, että mitä enemmän päivät pitenee ja tulee valoisammaksi, niin samaan tahtiin oma mieli mustuu. Että sellainen hauska kevät tulossa.

Äitiblogi, Vauvablogi, Perheblogi, Lifestyle, Ruoka- ja leivontablogi, Sisustus, Koivulan emäntä

Tiedättekö sanonnan; vahinko ei tule kello kaulassa? Taikka; ei kahta ilman kolmatta? Surkeat sattumukset eivät koskaan tule yksin. Niitä seuraa usein kokonainen joukko mukanaan. Armeijan lailla tuntuvat tulittavan rakennetun elämän hajalle pala kerrallaan.

Vastoinkäymisten armeija on alkanut runnomaan elämääni. Toiset isompia ja toiset pienempiä. Mutta yhdessä ne värjäävät mielen mustaksi sitä mukaan kuin päivä pitenee. Välillä tuntuu vaikealle hengittää. Sattuu. Itkettää. Tekisi mieli huutaa ja raivota. Mutta mitä se auttaa?

Yritän ottaa etäisyyttä vastoinkäymisiin. Ehkä tilanne ei ole niin paha kuin kuvittelen. Eikä olekaan. Olemme hengissä, meillä on ruokaa ja katto pään päällä. Ei hätää, sillä perusasiat ovat kunnossa. Silti mieli on sysimusta.

Minulla oli toiveita, unelmia ja odotuksia, joista jokainen on ammuttu alas yksi kerrallaan. Osaan tullut esteitä tiellä, jotka pitää selvittää. Osa muuttunut täysin saavuttamattomaksi. Osa ei ollutkaan sitä mitä olin luullut. Kori on ammennettu tyhjäksi.

Menetystä pitää hetki surra. Huutaa, raivota, itkeä ja kiukutella. Olen oppinut, että vastoinkäymiset ja menetykset on hyvä käsitellä mielessä kunnolla, jotta niistä voi päästää irti ja suunnata kohti uusia unelmia, toiveita ja odotuksia. Nämä eivät olleet minua varten.

Kun kirjoitan tätä, huomaan mieleni seikkailevan. Etsivän uusia suuntia tai pakotietä. Katson ulos, aurinko paistaa. Kyllä se paistaa minullekin vaikka se ei nyt sille tunnu. Väsyttää ja haluaisin vain karhun lailla mennä nukkumaan talviunta. Mutta ei se kannata, sillä olen varma, että uusi seikkailu, uusi unelma on ihan nurkan takana. Pieni toivo on jäänyt kytemään. Tilanne ei siis ole paha. Tällä kertaa tämä taitaa olla lievä kevätmasennus. Tästä selviän.

Vielä tänään aion kuitenkin kömpiä ajoissa peiton alle Ben&Jerrys jäätelöpaketin kanssa ja märehtiä epäonneani. Mutta huomenna alan uudella innolla raivaamaan autotallia ja tehdä tilaa remontille.

Share: