Haaveena toisenlainen joulu – Jouluksi kauas pois

“Ei ole joulut enää niin kuin silloin ennen.” Tämä on lause, jota en koskaan kuvitellut lausuvani. En edes vielä viikko takaperin. Mutta tänä aamuna lipsautin tuon ikävän lauseen suustani ulos kuin sammakon.

Lapsuudessani mummoni aina hoki, kuinka ennen oli parempi. Ärysytti. En voinut ymmärtää miksi mummini halusi elää entisiä aikoja. Miksi joku kaipaisi simppelimpää elämää? Ilman mukavuuksia? Niin, nyt on tultu siihen, kun minä hoen tuota mummini hokemaa ja kaipaan takaisin kultaiselle 80-luvulle. Kaipaan niitä simppelimpiä aikoja. Oi, tuo kultainen nuoruus. Kyllä ne joulut oli vain ennen paremmat…

Maailma muuttui, minä jäin jalkoihin

Kolmessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut. Vauhti kiihtynyt, ihmiset ovat erilaisia ja ilmasto on kokenut muutoksia. Nykyään musta joulu on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Valkoisena hohtava hanki on jäänyt vain kaukaiseksi muistoksi lapsuudesta. Todellisuudessa mustia jouluja on ollut kautta aikain, mutta aika kullannut muistot. Ilmastomuutos on kuitenkin todellisuutta, sitä en kuvittele.

Joulun vietto aloitetaan jo lokakuussa ellei jopa syyskuussa, eikä ensimmäisenä adventtina, niin kuin 80-luvulla. Uutuusleluja, kirjoja, elektroniikkaa sekä kaikkia mahdollisia tapahtumia rummutetaan jatkuvalla syötöllä, joka tuutissa.

“TÄLLAISEN SINÄ TARVISET! TÄNNE TEIDÄN PITÄÄ LÄHTEÄ!”

Ihmiset kulkevat ympäriinsä stressaantuneena ja kiireisenä, koska ruokaa sekä lahjoja pitää haalia varastoon ennen kuin loppuvat. Kaupat ovat yötä päivää auki, että varmasti kaikki saa ostettua kaappinsa täyteen. Jos kauppaan ei pääse, niin voit hoitaa ostokset verkkkokaupoista ja ne tuodaan suoraan kotiovelle.

Ei ennen ollut tällaista. Kaupat oli arkisin ilta kuuteen tai kahdeksaan auki. Lauantaisin kauppojen ovet sulkeutui kahdelta tai viimeistään neljältä. Sunnuntaisin kauppaan ei ollut lainkaan asiaan, sillä se oli pyhitetty lepopäivä. Ainoastaan Helsinki-Vantaa lentokentän kupeessa oleva pieni minimarket palveli vuoden jokaisena päivänä. Posti toi parikertaa vuodessa jonkin postimyyntikuvaston laatikkoon, josta pystyi tilaamaan tv.shop:n tavaroita. Miten sitä ennen onkaan pärjätty?

“Ei ole joulut enää niin kuin silloin ennen.”

Joulut ovat muuttuneet stressaaviksi. Stressi ja kiire ovat tuoneet mukanaan tunteen, että haluaisin lähteä kauas pois. Aivan sama onko siellä jossain lämmin tai kylmä, mutta siellä jossain ei olisi kiire ja hoppu.

Kaupallisuus on vienyt osan joulun taiasta. Vaikka kuinka yrittää olla joutumatta ympärillä olevaan hyörinään, niin silti se soluttautuu väkisin elämään jossakin muodossa. Lasten saamat vaikutteet koulussa ja kerhossa tulevat kotiin. Halutaan samaa kuin kaverilla, mikä on toki luonnollista. Sukulaisten ja lähipiirin hössötys ahdistaa, vaikka sitä kuinka yrittäisi olla kuulematta. Tv ja radio tuputtaa koko ajan mitä pitäisi hankkia ja mitä tehdä. Postilaatikko täyttyy erilaisista mainoksista, esitteistä ja tarjouksista. Edes päivänlehteä ei voi lukea ilman joutumatta jouluhyökkäyksen kohteeksi.

Jouluksi kauas pois

Meillä on jo muutamia vuosia kytenyt haave lähteä jouluksi muualle. Pakata lapset ja koira autoon, suuntana pohjoinen. Matkamme määränpäänä olisi hiljaisuus ja rauha. Tai hypätä lentokoneeseen ja matkustaa jonnekin palmun alle nauttimaan kylmää juotavaa ja kuuntelemaan rauhoittavaa meren pauhua.

Joka vuoksi suunnitelmamme ovat kariutuneet jollakin verukkeella. Lapset ovat liian pieniä. Jollakin sukulaisella on “viimeinen” joulu käsillä ja hän haluaa juuri sinä jouluna saada koko suvun ympärilleen. Viimeistä toivetta on tietenkin kunnioitettava. Tai sitten yksinkertaisesti ei ole rahaa toteuttaa sitä haavetta, lomakohteiden hinnat tuntuvat tuplaantuvan joulunpyhien aikaan.

Diagnoosina jouluähky

Tänä vuonna jo lokakuussa alkanut joululaulujen renkutus kaupoissa ja joulukrääsän ilmestyminen hyllyille alkoi samantien kuristamaan kurkkua. Joulu ei edes ole vielä täällä ja minut valtaa jouluähky. Minut, joka on aina ollut jouluihminen ja metsästänyt sitä täydellistä joulua.

Sateinen, kolea ja pimeä syksy ei ole auttanut joulutunnelmaan virittäytymisessä. Ahdistuksen kasvaessa aloimme jälleen keskustelemaan, jos tänä jouluna lähdettäisiin reissuun. Pitkän keskustelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että vietämme joulun kuitenkin perinteisesti kotona. Lapset toivovat saavansa olla joulun kotona ja odottavat innolla pukkia. Ehkä lasten joulumieli vielä tartuu meihin aikuisiin. Jospa lasten innostuksen ja säikyvien silmien avulla jaksamme tämän rutistuksen jälleen kerran, vaikka koko joulu tuntuu toisinaan tulevan jo korvista ulos.

Jos sitten ensi vuonna otamme laivan ja purjehdimme sinne kaukomaille…

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.