Haave suuresta sukujoulusta vaihtui intiimiin stressivapaaseen perhejouluun

Lapsuuteni joulut ovat aina olleet etukäteen käsikirjoitettuja. Aamulla joulusauna, tämän jälkeen hautuumaalle viemään kukkaset, jonka jälkeen kokoonnuimme mummolaan. Mummolassa ruoka tarjoiltiin aina tasan kello 16, jolloin kaikkien piti istua omalla paikallaan siistinä. Ennen ateriointia meillä luettiin jouluevankelumi sekä ruokarukous. Joulupukki ilmaantui joka vuosi tasan kuudelta jakamaan lahjat ja laulattamaan porukkaa.

Joulu oli sukumme vuoden kohokohta, aina tähän vuosituhanteen saakka. Jouluna unohdettiin riidat ja erimielisyydet, kokoonnuttiin yhteen, syötiin ja keskusteltiin  sulassa sovussa. Vuosikymmenien ajan kaikki toistui samalla kaavalla.

Haaveena suuri sukujoulu

Muistan elävästi, kuinka vietimme ensimmäistä joulua kotona esikoisen syntymän jälkeen. Jotain mullistavaa oli tapahtunut ja nyt minun oli luotava muutaman kuukauden ikäiselle vauvalleni täydellinen ensimmäinen joulu. Kirjoitin listoja ruuista, lahjoista, tehtävistä askareista, joulukorteista ja vaatetuksesta. Kutsuimme sukulaisemme meille jouluksi, sillä halusimme tarjota esikoisellemme suuren sukujuhlan. Sellaisen, mikä minulla oli lapsuudessani.

Sorruin siihen kuuluisaan minuuttiaikatauluun ja suorittamiseen. Kunnian himoisesti päätin opetella tekemään jouluruuat itse, tietenkin mummini resepteillä. Eihän täydellinen äiti voi jouluruokia kaupasta ostaa! Ei varsinkaan silloin kun minun vastuullani on kahden suvun ensimmäinen yhteinen joulu.

Niinpä änkesimme supermarkettiin pahimpaan ruuhka-aikaan aatonaatto aamuna ostamaan kinkkua, laatikkoaineksia ja muita tykötarpeita. ltapäivällä kuorin sormet verillä porkkanoita ja lanttuja. Ruuan muhiessa uunissa aloitimme täydellisen kuuden metsästyksen. Juoksimme kuusimyyjältä toiselle ennen kuin kelpuutin yhden kuusen pitkin hampain. Kuusta raahatesamme kotiin huomasin kauhukseni, että olin kokonaan unohtanut ostaa kuusen koristeet. Tämä sai minut kauhun valtaan.

Iltaan mennessä uhkasin miestäni erolla, jollei kinkku valmistuisi ajallaan ja hän ei ole saanut haalittua kaupoista ja sukulaisilta kuuseemme täydellisiä koristeita.  Yöllä paketoin lapsemme viimeisiä lahjoja antaumuksella ja koristelimme kuusta täydelliseksi lapsuuden kodistani haalimilla koristeilla sekä alennusmyynneistä löytyneillä tähteillä. Voi olla, että dramaattisesti täydensin päivääni heittäytymällä marttyyriksi, jota kukaan ei muka auta ja joutuu itse tekemään kaiken yksin. Todellisuudessa mies auttoi kaikessa, missä vaan annoin.

Aatto tuli ja meni. Sukujemme yhteinen ruokailu tuntui väkinäiselle. Keskustelu liikkui säässä, nauru ja rentous puuttui. Joulupukina toiminut miehen veli yritti vetää roolinsa niin hyvin kuin taisi, suorituksen jälkeen ilmoitti ettei koskaan enää. Lahjojen jaon yksi toisensa jälkeen vetosi johonkin tekosyyhyn, jotta voisi lähteä ja paeta omaan kotiinsa.

Kun jäimme viimein kolmisin, availimme lahjoja ja nautimme yhdessäolosta. Lapsemme kiinnitti lelujensa sijaan enemmän huomiota lahjapapereihin ja nauhoihin. Satojen eurojen arvoiset lelut jäivät olohuoneen lattialle, kun lapsi kapusi sohvalle ja riemuitsi lahjapaperista, kuin se olisi ollut juuri se, mitä on aina toivonut. Silloin päätimme, että ei koskaan enää sukujouluja. Luomme oman joulumme.

Sukujoulu vaihtui intiimiin perhejouluun

Niin ne haaveet muuttui. Todistimme, että vaikka joulu on ihmeiden aikaa, niin ei se saa kahta toisilleen vierasta sukua yhdistymään. Joten esikoisemme ollessa puolitoista vuotias päätimme alkaa viettää joulun omana perheenä. Viimeisen viidentoista vuoden ajan olemme muovanneet meidän oman joulun käsikirjoituksen.

Valmistelemme joulua pitkin joulukuuta. Koristelemme kodin valoilla, kynttilöillä sekä jouluaskarteluilla. Kirjoitamme joulupukille ja avaamme joulukalantereita. Aatonaattona valmistamme yhdessä jouluaterian, johon kuuluu perinteisesti kinkku, laatikot, salaatti ja runsas kalapöytä. Joulukuusen käymme hakemassa läheisen vpk:n kuusimyyjiltä ja nostamme sen kylpyhuoneeseen sulaamaan seuraavaa päivää varten.

Aattoaamuna koristelemme yhdessä kuusen, jonka jälkeen syömme riisipuuroa. Päivällä ulkoilemme, pelaamme ja vietämme aikaa yhdessä. Jouluruuan syömme, kun päivä alkaa hämärtyä. Joulupukki ilmaan jouluruuan jälkeen koputtelemaan ovelle ja jakamaan kanssamme lahjat. Nykyään joulupukki on tilattu, koska lapset huomaisivat heti isän puuttuvan porukasta. Lahjat jaetaan ja niillä leikitään hetkei yhdessä. Iltapalan jälkeen lapset laitetaan nukkumaan ja alkaa meidän aikuisten yhteinen joulu. Käymme saunassa ja katsomme jouluelokuvia yhdessä sohvalla.

Joulua edeltävä stressi

Vaikka joulu muuttui suuresta joulusta pieneksi ja intiimiksi, niin ennen joulua perheessämme on kauhea stressi ja kuhina. Pohditaan milloin käydään kenenkin sukulaisen luona kylässä ja varmistellaan ettei vaan kukaan saa enemmän kuinViellä vuosienkin jälkeen joulua edeltävä stressi on valtava. Pitää juosta kaupoissa ja ostaa kaikki oikeat aineet. Haalia juuri oikeat lahjat ja täyttää kaikkien toiveet. Täydellisen kuusen metsästyksestä on tullut melkein perinne. Sen pitää olla juuri sopivan tuuhea ja tasaisen paksu.

Vieläkään en ole oppinut ottamaan iisisti. Sydämeni lepattaa ja päässä risteilee miljoonia ajatuksia. Luon mielessä listoja ja vedän viivan hoidettujen asioiden yli. Kuitenkin koko ajan on tunne, että jotain unohtuu. Aattona stressi viimein helpottuu. Mutta usein olen liian väsynyt nauttiakseni olosta täysillä. Tähän pitää saada muutos. Ehkä tänä vuonna.

Tänä vuonna stressitön joulu?

Tänä vuonna olen, ehkä onnekseni, ollut kiireinen opintojeni ja töiden parissa joulunalusajan, ettei olisi toivoakaan suorittaa mitään isompaa. Jouluateria hoituu melkein itsekseen esikoisen kanssa yhteisvoimin. Viimeisen viidentoista vuoden aikana olemme yhdessä oppineet tekemään jouluruuat ilman ylimääräistä sähläystä. Lahjat on laitettu nettikaupoista tilaukseen, jotta vältyn ostoskeskusten ruuhkahelvetiltä.

Entä siivous? Toivon, että se hoituu itsestään tai joku tajuaa ostaa meille lahjaksi viikkosiivouksen siivousfirmalta. Kuusen hankinta ja sen koristeleminen jääköön tänä vuonna miehelle ja lapsille. Ehkä viimein on aika meille saada lasten näköinen kuusi koristeineen.

Joulun pyhiä ei tänä vuonna perheessämme aikatauluteta vaan mennään fiiliksen mukaan. Ainoastaan joulupukin vierailun aika on ennalta sovittuna, jotta osaamme kaikki olla valmiina. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä piipahdamme sukulaisten luona, mutta palaamme nopeasti takaisin kotimme rauhaan. Ehkä viimein olemme oivaltaneet joulun salaisuuden?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.