Kun vanhemman huomiosta tuli kilpailu – Mustasukkaisuutta

“Myydään pikkuveli kirpparilla! Äiti, jooko?”

Ihan loistava idea. Eikö? Maailman turhin ja rasittavin tyyppi, joten se joutaakin pois. Hajottaa junaradat ja lego rakennelmat. Yrittää kähveltää autot kädestä ja syö niistä renkaat, jos vain ehtii saada suuhun saakka. Lisäksi se tyyppi vie äidin huomion koko ajan, huutaa yöllä ja varastaa sylin. Aivan kamalaa! Tämä loistavan idean Ässä sai Prinsessa Pikkiriikiltä, jokaisen lapsen sankarilta, oman elämänsä bätmäniltä. Pikkuveljen voisi myydä kirpparilla, sillä tavoin tuosta rasitteesta pääsisi ja pikkuveli pääsisi johonkin uuteen kotiin, jonne se halutaan. Meidän kotiin ei kaivata huomiovarkaita!

Tällä hetkellä meidän 3 vuotias kokee suunnatonta mustasukkaisuutta meistä vanhemmista. Hän haluaisi olla pieni, mutta samaan aikaan iso, vanhempien ykkönen. Huomion jakaminen tuntuu pahalle, varsinkin kun on tottunut saamaan kaikkien täysivaltaisen ihailun koko perheeltä ja nyt yhtäkkiä se kaikki huomio pitäisi jakaa jonkin toisen ihmisen kanssa. EPÄREILUA! Pikkuveli, jonka hoito vaatii paljon, joka asuu tissillä ja on vielä kaikenlisäksi muuttanut ÄSSÄN VANHEMPIEN makuuhuoneeseen, on suunnaton vääryys. Ymmärrettävää, että lapsi kokee olevansa syrjäytetty.

Veljesten välinen kilpailu vanhempien huomiosta on mennyt meillä aivan oppikirjamaisesti. Jos huomiota ei hyvällä onnistu saamaan salaman nopeasti, niin se hommataan pahalla. Eli toisin sanoen kiukutellaan, piirretään seiniin, kaadetaan maitolaseja, potkitaan, purraan tai tönitään pikkuveikkaa. Huomiota se negatiivinenkin huomio on. Vaikka kuinka yritetään vahvistaa aina positiivisia asioita, niin kylmä fakta on, että negatiivisen toiminnan kautta sitä huomiota vaan saa paljon helpommin ja nopeammin. Viis seurauksista, ei se 3 vuotias ymmärrä, että positiivinen huomio voisi olla mukavampaa. Varsinkin, kun sen saaminen on huomattavasti työläämpää. Tämä on alkanut kuluttaa meitä vanhempia todella paljon. Keinot tuntuvat olevan vähissä. Varsinkin, kun se pikkuveljen myyminen siellä kirpparilla ei ole se vaihtoehto.

Apua tilanteeseen olemme alkaneet hakea kirjallisuudesta. Ahmimme lasten kanssa kirjoja, joissa toiset lapset tekevät typeryyksiä sekä pohditaan miten tilanne olisi voinut mennä mukavammin. Olemme lukeneet kirjoja, joissa päähenkilö saa sisaruksen ja sadun avulla yritetään hahmottaa mitä kaikkea se pikkuveli voikaan olla. Yhdestä kirjasta on tullut meidän suosikki ja se on juuri tämä Prinsessa Pikkiriikki. Prinsessa Pikkiriikkiin lapsen on helppo samaistua. Hän puhuu lasten kieltä. Loistavasti kirjoitetut Prinsessa Pikkiriikit tempaavat äidin ja pojat mukaan tarinaansa.

Prinsessa Pikkiriikin talvi oli meille juuri nyt ajankohtainen, sillä Ässä oli päättänyt pikkuveikan olevan rasittava Urpo, josta on päästävä eroon. Tarinan edetessä Ässä huomasi monta kohtaa, jossa ajattelee juuri samoin kuin Pikkiriikki. Samalla ajatus kauhistutti. Ei pikkuveikkoja saa myydä kirppareilla. Ja ei pikkuveikkaa saa kutsua Urpoksi. Olipas se Pikkiriikki tuhma. Ei Ässä halua olla yhtä tuhma kuin Pikkiriikki vaan maailman kiltein ja ihanin isoveikka. Toisen tuhmuus on auttanut Ässä olemaan kiltti pikkuveikkaa kohtaa. Ehkä joskus, kun äidin silmä välttää on saatettu tönäistä pikkuveikka nurin tai varastettu lelu kädestä. Mutta vain silloin, kun paikalla ei ole todistajia.

Prinsessa Pikkiriikin pikkuveikkaa ei myyty kirpparilla. Rasittava Urpo paljastui lopulta ihan mukiinmeneväksi tyypiksi, jonka kanssa voi leikkiä. Ehkä tuosta meidänkin pikkuveikasta tulee ihan kohtalainen tyyppi. Jos annetaan sille vielä pieni mahdollisuus. Ja onhan se oikeasti aika mukava. Varsinkin kun sen kanssa saa painia ja hassutella.

Olemme ahmineet kaikki julkaistut Prinsessa Pikkiriikki tarinat. Ihana lukea tuhmasta mutta kuitenkin niin kiltistä lapsesta. Aivan samanlaisesta tuhmuroijasta kuin omat pojat. Tarinat ovat olleet opettavaisia niin äidille kuin pojillekin. Tämä äiti on alkanut ymmärtämään mitä tuon suloisen pojan päässä mahdollisesti liikkuu.

Tällaisia on pakko saada lisää!

Miten teillä on suhtauduttu pienemmän sisaruksen syntymään? Onko tullut mustasukkaisuutta ja kuinka siitä on selvitty?

Terkuin, Kati

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.