Nyt on yksi aikakausi elämässäni taas päättynyt. Tuntuu omituiselle. Ehkä hieman tyhjälle. Samaan aikaan, kun helpotuksen aallot hyökyvät ylitseni, tunnen surua ja haikeutta. Pääasiallinen tunne on kuitenkin helpotus.
Olin kuvitellut, että bloggaaminen ison median alla olisi upeaa. Toki se olisi voinut ollakin, mutta ei minulle. Kun katsoin lapseni valokuvaa saitilla, … Lue lisää
Istun junassa matkalla Helsinkiin, raapustellen muistikirjaani pohdintoja, mistä kaikista asioista haluaisin kirjoittaa blogissani. Yhtäkkiä havahdun syvistä mietteistäni nuorisoporukan naureskeluun. Kiinnitän huomiota, että nuoret nauravat jollekin kuvalle netissä. Hymähdän itsekseni ja jatkan omia juttujani.
“Kuolisin, jos mun mutsi laittais jotain tällästä nettiin. En ikinä antas sille anteeks!”
Rauhani ei kestä kauan, … Lue lisää
Olen varttunut lapsuuteni 80-90-luvun Helsingissä. Olin harvoja lapsia alueellamme, joka ei koskaan ollut päiväkodissa. Esikouluun pääsin, jotta saisin pehmeän laskun kouluun. Oppisin odottamaan vuoroani sekä toimimaan ryhmässä. Muistan vieläkin kuinka ihastunut olin eskariin. Siellä sain ensimmäisen tyttökaverin, olinhan aikaisemmin leikkinyt lähinnä poikien kanssa. Tyttökaverin kanssa haaveiltiin koulun alkamisesta ja leikimme … Lue lisää
Blogi on ollut hyvin hiljaa viikon. Ja nytkin mietin onko minulla sanottavaa. Oikeasti kerrottavaa olisi todella paljon. Mutta jostain kumman syystä minun on vaikea saada paperille päässäni risteileviä miljoonia ajatuksia. Teen prosessia. Mietin, pohdin ja yritän järjestellä ajatuksia. Joku päivä ne on paperilla.
Osa syynä hiljaisuudelle on se, että teen … Lue lisää
Lemmikkiä ottaessa omistaja ottaa itselleen suuren vastuun, tulee vastuu lemmikin elämästä ja kuolemasta. Ihanaa söpöä pentua katsellessa, harvemmin tulee ajatelleeksi, että joku päivä minä tulen päättämään tuon elämän. Kun se päivä tulee vastaan, sitä toivoo tekevänsä oikein. Hankkiessani ensimmäisen lemmikin, päätin etten koskaan tule antamaan tämän kärsiä ja tulen tekemään … Lue lisää
