Pahin pelkoni on sairastuminen – Ilman tukiverkkoa pitää pärjätä omillaan

Pelkään sairastumista. Sellaista kunnollista sairastumista mikä sulkee sänkyyn eikä päästä ylös. Pelkään, että sairastun niin pahasti, että en pysty huolehtimaan itsestäni tai lapsistani. Tämä on ehkä pahin pelkoni ikinä.

Tällä viikolla sain kohdata pahimman pelkoni. Sairastuin yllättäen vatsatautiin, joka vei minut täysin sängyn pohjalle kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. Kuljin kaksi päivää vessan ja sängyn väliä yöpuku päälläni kalpeana kuin haamu. Hetkittäin epäilin, selviänkö tästä lainkaan.

Tämän viikkoinen vatsatauti oli sitä sorttia, ettei minusta ollut lainkaan huolehtimaan pienistä lapsistani. Onneksi miehen oli tarkoitus pitää etäpäivää ja pystyi jäämään avuksi. Etäpäivä muuttui sairaspäiväksi, tartunnan saaminen olikin vain ajan kysymys.

En ole koskaan ollut niin kiitollinen esikoisestani, joka koulusta saavuttuaan otti heti johdon tilanteesta ja päästi meidät vanhukset nukkumaan. Pienemmät lapset olivat jo parantuneet taudistaan ja olivat energiaa täynnä. Kiitos isosiskon, ilta sujui ja pääsimme lopulta kaikki nukkumaan.

Suolistobakteerit

Sairastuminen on yksi niitä hetkiä, kun ymmärrän miten tärkeä tukiverkko olisi. Miten helppoa olisi soittaa sille mummille, että tulisitko auttamaan? Tai pyytää siskoa käymään kaupassa ja tuomaan ruokaa? Tällaisina hetkinä tunnen kateutta kaikkia niitä vanhempia kohtaan, jotka voivat laittaa lapset mummin tai muun sukulaisen luokse hoitoon.

Ilman tukiverkkoa saa pärjätä omillaan. Sitä on pakko laittaa lastenohjelmaa toisen perää ja toivoa, että televisio onnistuu lastenhoitajan virassaan. Lapset yritetään houkutella leikkimään nukkumisleikkiä kyllästymiseen saakka tai annetaan lasten leikkiä lääkäriä äidin ollessa potilas. Ruokailut on pahimmat, koska voimakkaassa vatsataudissa nestehukan aiheuttama huimaus yrittää kaataa vaakatasoon. Ruuaksi saa kelvata jogurtit, rahkat, banaanit ja kaikki nopea mitä jääkaapista löytyy. Pahinta on, jos jääkaappi ammottaisi tyhjyyttä, sillä kauppakassia ei maaseudulla kotiovelle saa. Lapset saavat ruokailla keskenään äidin maatessa sohvalle keräten voimia pöydän siivoamiseen ja vaipanvaihto show´n, laskien minuutteja jos saadaan mennä nukkumaan.

Täysin yksin en olisi missään tapauksessa selvinnyt. Vuorotellen hoitamalla ja esikoisen suuren avulla tästä vatsataudista selvittiin. Nostan hattua niille vanhemmille, jotka ovat kyenneet hoitamaan lapset noroviruksen ottaessa vallan. Tällaisiin vanhempien äkillisiin sairastumisiin olisi hyvä, jos yhteiskunnalla olisi tarjota toimivaa apua. Edes ihan pientä. Vai mitä?

Apuahan on tavallaan saatavilla. On olemassa maksullista lapsiperheiden kotipalvelua, jota voidaan käyttää tällaisiin tilanteisiin. Ongelma kuitenkin on, että sairastumiset tulevat yllättäen, eikä silloin ehdi anoa ja toimittaa sataa liitettä, jonka jälkeen odotellaan päätöstä palvelusta. Ei oikein toimi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.